Tervehdys!
Nimeni on Unna, ja olen asustellut cormarin kämppiksenä jo huimat kaksi yötä. Suunnattoman hurmaava Salsa-neiti saapui luokseni sijoitukseen Virven laumasta. Mainio tapaus tuntuu tämä katti olevan, joka paikka tiskikaappia ja soitinkoteloita myöten on tutkittu, mutta muuten otettu iisisti -mitään ei ole tuhoutunut, yöllä on nukuttu kiltisti ja hiljaa (lähes taukoamatonta hurinaa lukuunottamatta. Tehokas keino estää ihmisiä häätämästä sängystä, ei vaan raski!!) ja kynsittykin on vain raapimapuuta. Ja vähän sohvaa, mutta kyseessä on maailman rumin huonekalu, joten kaikenlainen hävitysapu sen suhteen sallitaan.
Yksi kauhistuksen lähde on tosin löytynyt, vedenkeitin. Mokoma mörkö kun ärjyy pöydällä, on kissan toki syytä käväistä tarkistamassa sohvanalusen puolustusmahdollisuudet, tiedä vaikka hyökäisi. Muutoin seuraa ja puuhastelee mukana, taulunripustuksessa voi hyvin auttaa olkapäältä ja sukat valita puolestani. Tavattoman mukavaa on selvästi myös tulla rötköttämään selällään polvien päälle vessakäyntien ajaksi, ilmeisesti pieni kulttuurishokki ollut vaihtaa kissaperhe yhteen ihmiseen... Mutta mutta, minähän en yltiöseurallisesta kissakaverista pahastu, päin vastoin