Tämän nimimerkin takaa löytyy vaasalainen Mari, 24. Työttömän päiviä piristää dobermanniuros Leka, pian 2, ja kääpiöpinserinarttu Hyrrä, pian 1. Koirien kanssa samoillaan pitkin maakunnan metsiä ja peltoja, sunnuntaitottistellaan satunnaisesti, ja Hyrrän olisi tarkoitus pyörähtää muutamissa missikarkeloissa sekä tehdä jossain vaiheessa kasvattajalleen pennut. Koiriin voi tutustua niiden omilla (edelleen keskeneräisillä) sivuilla
Ensikosketus sfinxiin tapahtui kersana kissakirjoja selaillen. Sfinx oli se rotu, jonka sivunumero painettiin tiukasti mieleen ja aukeama pyrittiin ohittamaan avaamatta, sen verran pelottava se mielestäni oli. Seuraavan kerran törmäsin sfinxiin yläasteen alkuaikoina Eläinmaailmassa tmv, jossa oli pieni esittely rodusta. Silloin ei enää pelottanut vaan se meni dobermannin ohella kategoriaan "sitten kun minä olen iso niin minulla on tuollainen". Nelisen vuotta sitten, muutettuani omaan kämppään, aloin suunnitella lemmikin hankintaa. Painiskelin pitkään kissan ja koiran välillä, tai oikeastaan sfinxin ja dobermannin, ja lopulta taloon muutti dobermanninarttu Nada, elämäni koira, josta jouduin kuitenkin viime kesänä luopumaan koko ajan pahenneen nivelrikon takia. Aika ajoin näiden vuosien aikana olen löytänyt itseni edelleen tutkailemasta sfinxejä ja huomannut ajattelevani "vielä joskus...". Nyt taitaa olla käsillä se joskus
Mukavaa loppukesää!