SUREX FORUM - Suomen Rex-kissayhdistys ry

Ihana nahkiainen tuo Masusi! Kerrot siitä niin ihanalla lempeydellä.Huomaa, että olet siihen hyvin "rakastunut" ja hoivaat sitä niin huolella, ihanaa. Eihän noihin nahkiaisiin voikaan olla rakastumatta! Ja mitä kauemmin aika kuluu, sitä enemmän niistä lumoutuu. Ne ovat enemmän kuin pieniä lapsia, ja heti huolestuu, jos kaikki ei ole ihan kohdallaan. Mitä tulee nukkumiseen, niin kyllä minunkin "Nahkani" nukkuuu kamalan paljon, vaikka ei enää olekaan vauva. Illat ovat sitten ihan hullunmyllyä....

Olen huomannut, että jos kissan korvat on yhtään töhkäset, niin sen huomaa ensimmäiseksi sen silmistä. Silmät alkaa punottaa ja vetistää. Eli korvien puhdistus ja silmät ovat taas kirkkaat! Näin ainakin meillä. Kiva kun kirjoittelet Masusta, näitä juttuja on niin kiva lukea.
Nahka eli Taika lähettää Masulle terkkuja!

Onnea kyläilylle! Mullahan kävi yksi nuoripari kylässä, tutustumassa Nahkaan. Mies oli pahasti allerginen kissoille, mutta himoitsivat molemmat karvatonta kissaa. He viettivät meillä useamman tunnin ja ah, ihastuivat yliänkeensä kissaani. Mies ei ainakaan reagoinut allergisesti mitenkään tuona aikana, joten oli toiveikas sen suhteen, että voisivat harkita itselleen samanlaista kissaa. En tiedä, ottivatko sittemmin. Toivotaan, että äitisi ja siskosi eivät olisi allergisia kissalle, muutenkuin henkisesti.
Monet vieraat ihmiset ovat ällistelleet Nahkaa; miten ruma se onkaan! -mutta samalla silleen ihastellen.. Eihän siihen voi olla ihastumatta. Ainoa asia on, että se tiputtelee ihan tahallaan kahvikupit lattialle etukäpälällään jos vain silmä välttää. Kaikki kupit "liukuu" tiskipöydiltä, joten aina saa hieman hävetä. Se myös hyppää ihan oitis vieraan ihmisen olkapäälle, joten on aina varoitettava asiasta etukäteen. Hiuksia ei Nahka ole vieläkään kokonaan jättänyt rauhaan, että taitavat olla ihan samansorttisia.
Kirjoittelehan, kuis teidän kävi.

Ihanaa tekstiä oli taas luettavana <3 Aivan ihana pikkuinen kisu ja sen lääpällään oleva emäntä...

Mä täällä toivon vakaasti että ukon niska EI parane ennen tiistaita ja joutuu hakee saikkua niin mä pääsen Masuileen <3 <3 (sai siis sählyssä tällin päähän ja nyt on vielä kipiänä ) Juu juu, ilkeä minä..

Ihana Masu <3

Todella ihana.. Noihin pikku "possuihin" rakastuu vaan yhä enemmän ja enemmän. Ne ovat kyllä niin persoonallisia ja läheisriippuvaisia. Ja ihania, varsinkin nukkuessaan, pää kenossa, pikku varpikkaat sojottaen. Kiva katsella kuviasi, ja tuo varpaan jälki ruoassa sai kyllä minut purskahtamaan nauruun! Niin tuttua.
Mun pitäis oikeestaan laittaa kuva kylpytakistani, jonka hartiakohdassa on tuhannen reikää. Mistähän lie johtuu? Samoin t-paidoilla on taipumus reikiintyä.

Minä olen myös hyvin ihastunut ja rakastunut sfinxeihin, ja omahan on aina se kaikkein kaunein ja paras. Näyttelyt eivät kiinnosta minuakaan, ei yhtään. Sain tarpeekseni näyttelyistä silloin, kun kävin niissä pitkäkarvaisen mäyräkoirani kanssa. Nyt vain nautin kissasta ilman näyttelyitä. Se toki on jäänyt nakuttamaan, että mitä siitä sanottaisiin tai miten se siis arvosteltaisiin.

Kiva, kun Masu on saanut tutustua kaveriin.