Minä ainakin toivon,että esitys ei missään nimessä mene läpi.
Yritetäänkö tuolla ehdotuksella ohjata kasvatusta kohti värijalostusta?
Rotuja on jalostettu vuosikymmeniä nimenomaan lähtökohtana, että kaikki värit ovat sallittuja - värillä ei ole väliä.
Tuloksena on kissapopulaatio jossa laskennallisia värimahdollisuuksia (kaikkien väriryhmien kaikki mahdolliset yhdistelmät hopeisina tai ilman) on yli 2000 (tuota en ole itse laskenut, mutta kuuulema uskomattomuudestaan huolimatta pitää paikkansa
).
Kun tuo suhteutetaan vaikka Suomessa vuonna 2008 rekisteröityihin kissoihin: DRX 112, CRX 271 - niin minulla ainakin herää kysymys, että mitä väriin keskittyminen pahimmassa tapauksessa tekee geenipohjalle? Mitkä mahdollisuudet on alkaa jalostaa "syvää, kaunista ja puhdasta" väriä - ilman geenipohjan kaventumista?
Devon rexin kasvatuksessa ainakin vielä koetaan geenipohjan kapeus uhkana koko rodun terveydelle ja rodussa harrastetaan säännöllisesti outcrossausta. Pitäisikö nyt sitten heittää jalostusohjelmasta ulos yksilöitä tyypillisten devonvärien (mitä omituisempi, sitä hauskempi - hieman kärjistetysti) takia?
Kuka määrittelee devonile "hyvän" värin tai "hyvät" kuviot?
Devonien kohdalla ainakin minun mielestäni meilllä on vielä aivan tarpeeksi tekemistä saada yleensä turkin laatu tasaisen hyväksi - kannassa on vielä liiankin paljon sekä osittain kaljuja että liian pitkäkarvaisia yksilöitä, unohtamatta tyypin vaihtelua ja terveyttä.
Entä sitten paneelikissat? Mitä mahdollisuuksia jollain kuviorexillä olisi vertailussa johonkin "kuviorotuun", jos tuomarit ottavat värinkin huomioon?