Kirjoittaja jaana päivämäärä 19 Huhti 2009, 15:14
Kollithan elävät hormooniensa varassa eikä oikeastaan niin hirveästi ole väliä sillä, mitä ja milloin astuvat, kastraatitkin käyvät, mikäli suostuvat. Eikä kaikkien kollien mielestä naaraalla välttämättä tarvi juoksua olla, että sitä voisi astua riittää, että se on naaras. Kollitkin ovat kovin erilaisia, minulla, joka kasvattajaksi ehkä nurinkurisesti olen itse enemmän keskittynyt kollien sielunelämään ja asunut jo kohta 14 vuotta jatkuvasti leikkaamattoman(leikkaamattomien) kollien kanssa tiedän, että osalle on ihan sama mitä astuu, esimerkiksi nuorempi narttukoirani oli yhden kollini mielestä mitä herkullisin kinkku! Toiset taas eivät ole kiinnostuneita astumaan tai oikeammin kuivaharjoittelemaan ollenkaan. Toiset taas astuvat kaikkea mikä liikkuu...
Luonnossa kolli lähtisi toteuttamaan viettiään etsien uusia naaraita, mutta koska tämä ei kasvatuskissoille ole mahdollista joudumme me kasvattajat perehtymään kissaeläimen lisääntymiskäyttäytymiseen sekä tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka parhaiten suojaavat kantavan naaraan ja sen tulevien pentuje terveyden. Meillä kollit ja kastraattikollit asuvat yhdessä ja naarat varsinkin kantavat naaraat asuvat tiineysajan mahdollisimman suojatuissa olosuhteissa ja usein vielä sulkeutuvat tulevaan pentuhuoneeseen loppuajaksi keskittyen tulevaan äitiyteen. Seurustelevat valvotusti muiden kissojen kanssa ja saavat paljon hoivaa ja huomiota ihmisiltään.
Uroksen kanssa asuminen on riski kantavalle naaraalle, jo samankin juoksun aikana eri astumisista saattaa tulla lähes viikon ikäero pennuille, riippuen tietenkin miten pitkään naaralla on juoksu päällä. Tässähän on suuria eroja eri yksilöiden välillä.
Lisäksi jo kantavana olevan naaraan hormoonitaso nousee ja uros saattaa tulkita sen alkavaksi juoksuksi ja jälleen vaihtelevasti jotkut naaraat antavat astua itsensä, jotkut eivät. Pahimmassa tapauksessa eri-ikäiset pennut eivät selviä, osa esim. muumioituu tai syntyy liian aikaisin (keskosena) ja mikäli on vielä liian kehittymätön, niin menehtyy.
Itselläni oli vuonna 2000 syntyneessä pentueessa, jossa syntyi kahdeksan pentua, kaksi ensimmäistä 20g pienempiä kuin muut, mutta koska uros ja naaras asuivat yhdessä vain niin kauan kuin uros juoksun aikana oli kiinnostunut naaraasta, niin pennut lisäruokinnan avulla selvisivät ja elävät reipasta kotikissan elämää edelleen. Mielestäni ko. tilanteeseen, jossa syntyy ,usein siis ensimmäisenä, muita pienempiä pentuja on kyse siitä, että pennut ovat hedelmöittyneet eri astunta kertojen seurauksena. Syynä siihen, että esimerkki pentueen vanhemmat silloin asuivat yhdessä, oli se, ettei herrasmies kolli suostunut astumaan ihmisen läsnäollessa.
Naaraan ja pentujen terveyden takaamiseksi isäkissa tai muut leikkaamattomat urokset on siis viisasta sijoittaa raskausaikana eri tiloihin odottavan äidin kanssa. Eikä kastraattiurokset, jotka edelleen astuvat ole hyväksi kantavalle naaraalle eivätkä pentujen hyvinvoinnille. Miksi lisätä tulehdusriskiä turhista astumisista, eikö tarkoituksena ole saada elinvoimainen terve pentue jota hoitaa terve emo.