Sivu 1, 1:sta

Re: Miten päädyit kasvattajaksi?

ViestiLähetetty: 21 Loka 2009, 13:54
Kirjoittaja Niina
No, minähän olen vasta ihan aloitteleva kasvattaja, joten on ainakin hyvin mielessä nämä alkutaipaleen pohdinnat. Ensimmäiset, alle viikon ikäiset pennun tuhisee tuolla kopassa.

Minusta ei ikinä koskaan milloinkaan pitänyt tulla kasvattajaa. Ei ole mun hommani se, ajattelin. Liikaa vastuuta, liian hankala etsiä täydelliset kodit pennuille ja liian tuskallista luopua niistä, kun se aika koittaa. Siitoskollin omistajan siihen kasvatusmaailmaan pääsi ikään kuin vähän kurkkaamaan, mutta olin edelleen sitä mieltä, että en aio ikinä kasvattaa. No, sitten rakastuin tuohon meidän ruotsittareen Tyyniin, ja se oli pakko saada lauman jatkoksi. Ja kun se nyt sattuu olemaan sellaisista linjoista, joita ei hirveästi Suomessa ole, niin hölmöähän se olisi jättää käyttämättä... Ei se kasvattaminen nyt sitten niin mahdottomalta ajatukselta enää tuntunutkaan.

Nyt kun tämän ensimmäisen pentueen kanssa on ollut vastoinkäymisiä enemmän kuin tarpeeksi, niin olen alkanut taas miettiä, haluanko enää koskaan teettää pentueen pentuetta, vai jäisikö tämä nyt tähän. Nämä jutut, mitä meille nyt on käynyt, on kyllä ollut sellaisia, että en olisi välttämättä niitä mitenkään voinut estääkään, vaikka olisi ollut sata pentuetta ennen tätä, mutta silti... Huonoa onnea, sanoi eläinlääkäri. Mutta kun kerran tietää olevansa onnettaren suosiossa yhtä paljon kuin Aku Ankka, niin kannattaako alkaa leikkimään kasvattajaa. Kun tarvitaan siihen sen tiedon ja taidon lisäksi ripaus tuuriakin...

Ehkä, jos nuo kaksi murusta nyt kasvavat isoiksi ja terveiksi kissoiksi ja kaikki menee jatkossa hyvin, uskaltaudun joskus harkitsemaan toista pentuetta. Ehkä.