Mistä kasvattajat olette hankkineet kaiken tiedon?

Keskustelua kaikista kissankasvatukseen liittyvistä asioista aina ongelmista tähtihetkiin.

Valvojat: Tuuli, Erika, iippis

Re: Mistä kasvattajat olette hankkineet kaiken tiedon?

ViestiKirjoittaja Tuuli päivämäärä 28 Maalis 2010, 20:00

Erika kirjoitti:Noniin, mähän elän siis ideaalitilannetta ;) Täältä löytyy näyttelyissä käyvä kastraatti ja sijoituskolli... :mrgreen:

Kyllä elät! Eikä se lemmikkirexiläinen (kaunotar!) ole ollenkaan huono lisä sille että oppii rodusta enemmän!
Metsäkansan burmat (B, Mette, Jasmiini) + cornarit (Aino, Ninja)
Käyttäjän avatar
Tuuli
Moderaattori
 
Viestit: 482
Liittynyt: 27 Elo 2008, 11:50
Paikkakunta: Uppsala, Ruotsi
Nimi: Tuuli Larva

Re: Mistä kasvattajat olette hankkineet kaiken tiedon?

ViestiKirjoittaja Eva päivämäärä 19 Touko 2010, 22:15

Paljon hyviä vastauksia on jo tullut... tässä pari lisää (tosin en tiedä onko kovinkaan hyviä :))

Kun aloitin kasvattamisen rakensin itselleni tason jossa halusin olla. Lyhyesti ja ytimekkäästi haluan katsoa itseäni peilistä 10 vuoden päästä ja todeta, että kaikki ne päätökset jotka olen tehnyt vuosien varrella olen tehnyt olleen rehellinen itselleni. Kukaan tässä maailmassa ei pysty sanomaan onko jalostukseen liittyvät päätökset oikeat vai väärät mutta kasvattajana tärkeintä on rehellisyys itseään kohtaan. Minulla se iski päin näköä kun olin tekemässä toista pentuetta ja olin ajatellut kaunista, lupaavaa kollia. Kävin sen hakemassa ja lupasin viedä näyttelyyn. Hirveän nätti se oli - miinuksena se, että sillä oli knikki, ripuli, yliherkkyys ja se oli karvaton. Olisin voinut sulkea silmät ja ajatella, että kyllä polvi pojasta paranee - mutta en halunnut. Näin, että sen kissan ei ole hyvä olla eikä rehellinen-minä voi sellaista päätöstä tehdä koska en pystyisi myymään pentuja kirkkain silmin. Ei sovi luonteeseeni. Kolli meni vaihtoon ;)

Itse olen perimätiedon + suuren annoksen jalostustiedettä omaksunut ja ammentanut kahdelta läheiseltä ystävältäni josta toinen on kotieläinjalostuksen maisteri ja toinen biotekniikan insinööri. Kumpikaan ei tiedä hevonheevettiä kissoista ja sekös on ollut se kultakimpale koko hommassa. Ei ole sellaista tilannetta jossa toinen tulisi sanomaan, että tuolla kissalla on niin hyvä stoppi - pidä se! Lähinnä olen saanut perustiedot jalostusvalinnoista muissa eläinlajeissa, miten tärkeänä pidetään mitäkin asioita, miten "turvallista" linjajalostusta tehdään, miten pieneksi voi populaatio mennä ja ylipäänsä kaikkea mitä ikinä vaan olen keksinyt kysyä jalostamisesta. Ja mitä parasta, kumpikaan ei harrasta koiria saatikka kissoja joten olen turvattu kaikista näistä "mahtavat korvat - mitä sitten, että se painaa 1,5kg aikuisena" -kommenteista.

Ja noista sijoituskodeista sen verran, että minulle on siunaantunut mahtavia koteja jossa "vanhimmassa" elää jo kolme polvea Quieron kissoja. Kyllä sitä pentujensa terveydentilasta pysyy ajan tasalla jos on valmis pitämään yhteyttä ja olemaan tukena ja turvana pentuostajille alusta lähtien.

Itse olen kiteyttänyt kasvattajana olemisen muutamaan pääkohtaan;
1) Ole rehellinen itsellesi
Älä tee päätöksiä ruusunpunaiset lasit silmillä, ja mieti oikeasti niitä hyviä ja huonoja puolia. Tee vaikka oma jalostusohjesääntö itsellesi mitä seuraat

2) Ole rehellinen muille
Kerro miksi pentusi kuolivat tai mitä vanhemmat kissat sairastaa, ole avoin - avoimuus sattuu sen hetken mutta palkitsee lopussa. Koko rodun etu menee aina yksilön edeltä.

3) Kanna vastuu
Kenenkään kasvatus ei ole täydellinen joten se mikä ratkaisee on tapa jolla käsittelet tilanteen. Asiat ei poistu piiloutumalla tai sillä, että ei vastaa yhteydenottoihin. Näin säästyy aika paljon myös selän takana kuiskimisesta ja julkisilla paikoilla voi kävellä selkä suorana 8-)

muoks. piti vielä lisätä, että lopuista selviää sitten maalaisjärjellä :P
Eva
Pennut 3-6kk.
 
Viestit: 14
Liittynyt: 12 Helmi 2009, 23:00
Paikkakunta: Helsinki
Nimi: Eva Wallinvirta

Re: Mistä kasvattajat olette hankkineet kaiken tiedon?

ViestiKirjoittaja Eva päivämäärä 28 Touko 2010, 22:57

Erika kirjoitti:Kiitoksia kattavasta vastauksesta!
Tosi hyviä ohjeita, mutta tietysti aina varmasti hankala pysyä sillä tiellä, minkä aluksi valitsee. :roll: Siis tarkoitan sitä, että jos joskus tulee joku poikkeuksen poikkeus, niin alkaako sitten meneen useammin sivuraiteille, kun on jo kerran mennyt. :mrgreen:

Oon huomannut, että kun on itselleen rehellinen eikä anna lipsua niin pysyy hyvin tiellä - jos et voisi kuvitellakaan kasvattavasi x vaivaisella kissalla niin älä kasvata, äläkä anna periksi vaikka olisikin kuinka hyvät korvat tai profiili. Toki kasvattaminen on myöntymistä ja kompromisseja, kaikkea ei voi saada mutta jos tekee päätöksiä joita ei olisi tullut kasvatuksen alussa edes mieleen pätee "sääntö" kantaa vastuu siitä. Kasvattaja kasvaa itse jokaisen pentueen mukana ja osaaminen sekä ymmärrys kasvaa. Alussa sitä on niin ehdoton ja vuosien varrella huomaa löysäävään hieman - ottaa riskejä ja kokeilee. Se varmasti on ihan luonnollista kunhan samalla pitää mielessä, että ei oma kasvatus ei ole nyhertämistä omassa nurkassa vaan samalla on vastuussa koko rodun hyvinvoinnista.
Eva
Pennut 3-6kk.
 
Viestit: 14
Liittynyt: 12 Helmi 2009, 23:00
Paikkakunta: Helsinki
Nimi: Eva Wallinvirta


Palaa alueelle Kasvatuskeskustelua

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron