Varhaisleikkaus?

[Tuuli]

Olen sanonut pennunostajille että voin leikkauttaa kissan ennen sen muuttoa, mutta sitä ei olla haluttu vielä. Mulla ei ole mitään suuria tunteita tai mielipiteitä asiasta. Ja olen yksi niistä jotka eivät myy kissoja vapaalla kasvatusoikeudella.

[Marke]

Kiva, että tämä tuli juuri nyt esiin! Asia on sikäli ajankohtainen, että yksi pennunostaja ilmeisesti haluaa pennun "valmiina seurakissana". Ja jos itse ostaisin seurakissaa, olisin aika iloinen siitä mahdollisuudesta - varsinkin naaraan kohdalla. Sen verran iso operaatio se on aikuiselle.

Olisi kiva kuulla kokemuksia: Minkä ikäisenä olette teettäneet ja kuinka kauan leikkauksen jälkeen olette luovuttaneet pennun.
Ainakin yksi eläinlääkäri puhui, että n. 16 viikon iässä pentu alkaa kestää nukutusta huomattavasti paremmin, eli siihen asti tulisi pitää kotona.

[Tuuli]

Kaverini joka kasvattaa abyja varhaisleikkauttaa pennut muistaakseni juuri tuon 15 viikon ikäisenä. Luovutus on sitten pian sen jälkeen. Vai olikohan 14-vkoisena, noh, noilla main kuitenkin. Tarkempaa selkoa en ole asiasta ottanut kun ei ole vielä ollut tarvetta. Mulle on riittänyt että tiedän että tästä kaupungista löytyy varhaisleikkaavia lekureita.

[SuviPiritta]

Pakko kommentoida sen verran että kyselin Lahden seudun eläinlääkäreiltä varhaisleikkauksesta. (Silloin meille piti vielä tulla tyttö ja poika kisu) Yksi ilmoitti harkitsevansa poikakissan leikkausta, kunnes kuuli että kyseessä olisi cornari. Ilmoitti että ovat niin pieniä ja hentoja ettei onnistu. Muut lääkärit eivät suostuisi leikkaamaan, paitsi jos haittaisi kissan elämää. Eräs jopa ilmoitti ettei suosittele kissan silpomista vauvana, aikaisintaan vuoden kieppeillä.

[Tuuli]

Tuohan on vain tiedonpuute joka ne mielipiteet jakaa. Kyllähän vaiks kanejakin steriloidaan, eivätkä ne kovin isoja elukoita ole. Tai joudutaan tekeen muita leikkauksia. Ja cornareitakin löytyy aika tavoin eri koissa... (sanon tämän jälkimmäisen kommenttina SuviPiritan kuulemaan syyhyn cornareiden koista).

[Marke]

Periaatteessa olen sitä mieltä, että varhaiskastraatio on hyvä mahdollisuus. Mutta kun nyt katsoo tältä puolelta - huomaan, että vähän kuitenkin kauhistuttaa - kun "oma" pentu pistetäisiin leikkauspöydälle. Eipä silti, ihan yhtä paljon kauhistuttaa ajatus noiden isompien naaraiden leikkuuttamisesta - joka kuitenkin on jossain vaiheessa edessä... Suo siellä, vetelä täällä.

[Marke]

Vielä tuosta iästä. Minulle eläinlääkäri kertoi, että 16 viikkoa/4 kk on jonkinlainen raja, jonka jälkeen kissa kestää anestesiaa paremmin. Joten sen mukaan mentiin ja yksi tytöistä on nyt leikattu. Kyllähän se sielua kouraisee, kun pikkuinen tulee tokkuraisena kotiin, mutta toipuminen on ollut todella nopeaa. Tytöllä kyllä suositellaan pitämään sen 10 kauluria ja pukua, että haavaa ei nuoltaisi. Kaulurin otin pis ensimmäisen yön jälkeen, ja kummasti olo parani. Jo toisena päivänä kiipeili nukkumaan kiipeilypuuhun, ja pari päivää siitä reuhaa jo välillä siskosa kanssa.
Eihän minulla vielä ole kokemuksia kuin yhdestä aikuisena steriloidusta - ja kyllä Elica oli huomattavasti kipeämmän oloinen. Mutta periaatteessa se haavan paranemine vaatii kuitenkin sen kymmenisen päivää - oli nuori tai vanha.

Pojista olen sama mieltä kuin täällä aikasemmin (Heidi?). Niille se operaatio on melkoisen vaivaton aikuisenakin. Kahden kollin kokemuksella siinä tosiaan voidaan puhua muutamasta päivästä. Ja meidän siitoskollikin lunkiutui viikossa parissa - toivottavast siitä ei tule ihan lötkö sohvaperunaa.

Meillä tämä sterilaatio tehtiin uuden kodin toivomuksesta - periaatteessa kissa oli jo vaihtanut omistajaa. Vasta leikkauspäivänä aloin miettiä, että mitenkäs vastuuasiat sitten menisivät, jos jokin menee vikaan! Onneksi kaikki meni hyvin. Mtta jos tähän päädytään joskus toistekin, niin asia olisi kai hyvä miettiä uudelleen.

Oman vähäisen kokemukseni perusteella olen kyllä sitä mieltä, että naaras kannattaa leikata ennen ensimmäistä kiimaa, mahdollisimman nuorena. Toipuminen on nopeampaa - ja kuten aikaisemmin muutkin ovat sanoneet: Ei tule ensin "murrosikää" ja sitten heti perään "mummotautia" kun hormoonitasapaino muttuu jälleen.

En tiedä, onko minulle vain osunut niin lällyjä poikia, mutta ei kumpikaan, n. 8 kk vanhana kastroitu cornish tai reilun vuoden ikäisenä (ja astuneena) leikattu devon tunnu mitenkään "katkeralta" miehuuden menetyksestä - toisin kuin n. 10 kk vanhana leikattu cornishnaaras. Elicasta tuli vähän kärttyinen "narttu", joka nakkelee entistä enemmän niskojaan. Mutta siihen voi tietenkin vaikuttaa se, että talossa on nuorempia fertiilejä naaraita - ja pentuja.

[Marke]

Kiinnostaisi kuulla millä perusteella tuo 6 kk raja tulee?
Kuten aikaisemmin kerroin, olen ymmärtänyt keskusteltuani eläinlääkärin kanssa, että 4 kuukautta olisi raja anestesian kannalta. En osaa (ainakaan tällä hetkellä) arvioida kissan elämänkaaren suhteen kuinka iso ero noilla kahdella kuukaudella on? Tosin kissayksilöissä tuntuu oelvan melkoisia kypsyyseroja - jotkut ovat sukukypsiä jo alta puolivuotiaina, toiset lähempänä vuotta.
Samoin kuin kiiman voimakkuudessa näyttää olevan melkoisia eroja. Toisilla se kiima käy jo terveyden päälle - toiset pääsevät vähemmällä.

Periaatteessa tuo kuusi kuukautta tarkoittaisi, että kissa kuitenkin pyritään setriloimaan ennen ensimmäistä kiimaa tai kastroimaan ennen sukukypsyyttä? Silloin sekin vielä lasketaan varhaiskastraatioksi.

Ehkä on syytä kertoa, että vielä pari vuotta sitten ihmettelin, miksi kissojen kohdalla steriloidaan yleensäkin niin paljon. Itsellä vuosikymmenien kokemuksia koirista ja hevosista, enkä yleensä ole steriloinut narttukoiria - muutama ruuna sentään on ollut. Mutta kun sitten koin ensimmäiset kissan kiimat, en voinut kuin ihmetellä: Niin paljon rajumpaa tuo kiima näyttää kissoilla olevan.

Ja ihan tosissani yritän päästä selvyyteen, mikä olisi kissalle parasta - kaikilla kun ei pentujakaan ole syytä teettää - ja rasittaa sekin elimistöä. Jos odotetaan ensimmäistä kiimaa ja leikataan pian sen jälkeen, aiheutetaan minun mielestäni turhaan kaksi isoa hormoonitasapainon heilahtelua lyhyen ajan sisällä.

Eli olisiko sitten toinen vaihtoehto pitää kissaa muutama vuosi fertiilinä? Mutta miten sitten toimia kissan kanssa, joka kiimailee koko ajan? Itse en mielelläni käytä pillereitä - en ihmisellä, en eläimellä.

[Tuuli]

Varhaisleikkuussa tavataan käyttää nukutusaineena kaasua. Marken lääkärikin tarkoitti varmaan kaasunukutusta, koska vanhemmille kissoille sitten laitetaan yleensä nukutusaine piikkinä.

[Tuuli]

Varhaisleikkuussa tavataan käyttää nukutusaineena kaasua. Marken lääkärikin tarkoitti varmaan kaasunukutusta, koska vanhemmille kissoille sitten laitetaan yleensä nukutusaine piikkinä.

Tähän kommenttina; varmaan tarkoitit, että vanhemmille kissoille ei vanhoille. Sillä, niin se menee elämänkaari kissoillakin että lapsuus ja vanhuus muistuttuvat toisiaan. Kaikille vanhoille kissoillemme eli > 10 vuotta vanhemmille on aina käytetty happinaamarinukutusta hammashoidoissa, tuohon ikään yltäneitä 12 - 18 vuotiaita on tähän mennessä ollut 5 kappaletta.

Vanhemmille = pentuja vanhemmille. Yleensä kissat leikattaneen siinä 10kk-2v. iässä. En tiedä siitä tarkemmin, meillä on leikattu mahd. pian jalostuskäytön loputtua (paitsi eka burmani leikattiin vasta yli 4v. jalostuskäytön jälkeen).