Vielä tuosta iästä. Minulle eläinlääkäri kertoi, että 16 viikkoa/4 kk on jonkinlainen raja, jonka jälkeen kissa kestää anestesiaa paremmin. Joten sen mukaan mentiin ja yksi tytöistä on nyt leikattu. Kyllähän se sielua kouraisee, kun pikkuinen tulee tokkuraisena kotiin, mutta toipuminen on ollut todella nopeaa. Tytöllä kyllä suositellaan pitämään sen 10 kauluria ja pukua, että haavaa ei nuoltaisi. Kaulurin otin pis ensimmäisen yön jälkeen, ja kummasti olo parani. Jo toisena päivänä kiipeili nukkumaan kiipeilypuuhun, ja pari päivää siitä reuhaa jo välillä siskosa kanssa.
Eihän minulla vielä ole kokemuksia kuin yhdestä aikuisena steriloidusta - ja kyllä Elica oli huomattavasti kipeämmän oloinen. Mutta periaatteessa se haavan paranemine vaatii kuitenkin sen kymmenisen päivää - oli nuori tai vanha.
Pojista olen sama mieltä kuin täällä aikasemmin (Heidi?). Niille se operaatio on melkoisen vaivaton aikuisenakin. Kahden kollin kokemuksella siinä tosiaan voidaan puhua muutamasta päivästä. Ja meidän siitoskollikin lunkiutui viikossa parissa - toivottavast siitä ei tule ihan lötkö sohvaperunaa.
Meillä tämä sterilaatio tehtiin uuden kodin toivomuksesta - periaatteessa kissa oli jo vaihtanut omistajaa. Vasta leikkauspäivänä aloin miettiä, että mitenkäs vastuuasiat sitten menisivät, jos jokin menee vikaan!
Onneksi kaikki meni hyvin. Mtta jos tähän päädytään joskus toistekin, niin asia olisi kai hyvä miettiä uudelleen.
Oman vähäisen kokemukseni perusteella olen kyllä sitä mieltä, että naaras kannattaa leikata ennen ensimmäistä kiimaa, mahdollisimman nuorena. Toipuminen on nopeampaa - ja kuten aikaisemmin muutkin ovat sanoneet: Ei tule ensin "murrosikää" ja sitten heti perään "mummotautia" kun hormoonitasapaino muttuu jälleen.
En tiedä, onko minulle vain osunut niin lällyjä poikia, mutta ei kumpikaan, n. 8 kk vanhana kastroitu cornish tai reilun vuoden ikäisenä (ja astuneena) leikattu devon tunnu mitenkään "katkeralta" miehuuden menetyksestä - toisin kuin n. 10 kk vanhana leikattu cornishnaaras. Elicasta tuli vähän kärttyinen "narttu", joka nakkelee entistä enemmän niskojaan. Mutta siihen voi tietenkin vaikuttaa se, että talossa on nuorempia fertiilejä naaraita - ja pentuja.