Kirjoittaja jaana päivämäärä 27 Helmi 2009, 01:50
Nyt otit Virpi esille sellaisen asian, että täytyy myöntää sen huolestuttaneen myös minua jo jonkin aikaa.
Sitä ei kai voi kiistää, että pentuja syntyy liikaa! Sen seurauksena yhdistyksemme pentulistalla on jatkuvasti paljon pentuja, jotka eivät tahdo löytää kotiaan.
Samaan aikaan olen myös surukseni huomannut, että Apulan kaltaisilla sivustoilla uutta kotia on kuluvana talvena etsinyt kohtuullinen määrä nuoria aikuisia.
Rotuyhdistyksessämme on päädytty samaan aikaan laskemaan pentujen hintoja. Kustannukset taas eivät tietääkseni ole halpuneet viime aikoina, ei ruoka, hiekka eikä eläinlääkärikulutkaan.
Haastankin kaikki rotumme kasvattajat talkoisiin rodun puolesta, olen henkilökohtaisesti rajoittanut omaa kasvatustani 2-3 pentueen vuosi vauhtiin ,joskus pitäen useamman vuoden taukojakin. Ainoastaan kasvatusmääriä pienentämällä saadaan ns. ylijäämää pois. Suomen kokoiseen maahaan mahtuu vain rajallisesti cornareita ja mikäli haluamme varmistaa pennuillemme hyviä koko elämän koteja, pitää olla tarjolla ostajia!
Kaikki yhdistelmäni ovat tarkkaan harkittuja kasvatukseni jatkajia. Voittoa en rahallisesti ole tästä näinä vuosina saanut, muistanpahan ainakin miksi käyn töissä: jotta saan rahoitettua tämän rakastamani harrastuksen!
Kuitenkin on valitettavasti myös varauduttava siihen, että me kasvattajat emme voi kysellä emmekä tentata uusia pennunostajia niin tarkkaan, että kaikilta tulevilta ongelmilta säästyttäisiin! Tämän viidentoista vuoden aikana, jotka olen cornareiden kasvatuksen parissa viettänyt olen joutunut kohtaamaan niin allergioita kuin omistajan kuoleman sekä sijoitussopimuksen purkamisenkin. Mitä tahansa voi tapahtua ja voitte olla varmoja: ajan mittaan tapahtuukin, koska elämä on sellaista. Kasvattajan vastuu mitataankin mielestäni näissä ongelmatilanteissa, siinä millaista apua ja tukea voit kasvatillesi perheineen heidän ongelmatilanteessaan antaa. Ei ole olemassa mitään malliratkaisua, vaan eteen tulevat tilanteet täytyy selvittää aina kaikille osapuolille mahdollisimman tyydyttävällä tavalla. Toisaalta olen saanut myös paljon hyviä ystäviä tämän harrastuksen parista, kuin toisen perheen johon kuuluvat kasvattaja ystäväni, sijoitusnaaraideni kodit ja perheet joissa on jo useampia kasvattejani. Ehdottomasti haastavinta kasvatuksessa on löytää pennuille sopivia koteja!
Jaana Korva
Telltail´s Cornish Rexit