Eilen kävin sitten hakemassa Ruusa ja Muusa cornarit Virveltä.
Vinkuna oli automatkan alussa melkoinen, mutta 10 minuutin päästä neidit rauhoittuivat ja nukkuivat koko matkan. Kotona tutustuminen kävi nopeasti ja uudet asukkaat sopeutuivat pikku ihmistenkin silitettäviksi. Koira oli ainoa kauhistus, jonka näkeminen sai Ruusa-paran pakokauhun partaalle. Omat kädet nyt täynnä pieniä kynnenjälkiä. No tänään uusi tutustuminen uteliaaseen bordercollie urokseen. Eiköhän sitä kohta olla ylimpiä ystäviä. Yöllä neideistä ei kuulunut pihaustakaan ja nukkuivat koko yön kiltisti omalla tyynyllään, omassa huoneessa!
Pelleteillä varustettu hiekkalaatikko kelpasi heti. Aamulla annoin murskattua kalkkunan kaulaa, jota neidit maistelivat tutun pussiruuan lisänä.
Eli alku lupaava, lisäraportteja tulossa
Suvi