ja muutenkin kattelee kauhuissaan jostain ylhäältä kun tää neiti vetää hirveetä rallia pitkin kämpää, roikkuu verhoissa, puree varpaista ja tekee kuperkeikkoja. Amaranth on muutenkin paljon rempseempi kun Rasmus ja sellanen positiivisen elämänasenteen omaava, kaikki on kivaa ja jännää.Amaranthin mielestä ihan paras leikki on se kun tekee jotain kiellettyä/ärsyttävää ja me hypätään ylös sohvalta ja haetaan se pois. Tätä sitten jatketaan niin kauan kun neiti haluaa. Me noustaan, haetaan se pois ja taas Ama menee ja me noustaan jne jne.
Rasmus taas tykkää enemmän lepäillä ja halia sit hereillä ollessaan, leikkii sekin tottakai mutta paljon hillitymmin.
Mietin just aamulla kun kattelin Amaranthin touhuja että on siinä onnellinen kissa, sen oikeen "näkee" että se hymyilee aina.
Silloin kun ei lapseta, niin ollaan kyllä niin diivaa, että. Nyt kun on ollut pentuja, niin niiden kanssa leiktään vuorotellen. Ovat ne aika kohteliaita, melkein lelusta kuin lelusta luovutaan, kun pentu tulee mukaan. Silloin isot kissat astuvat vähän kauemmas ja antavat penskoille tilaa leikkiä. Saas katsoa, miten tilanne kehittyy, kun jäädään ihan vain omaksi porukaksi.
