pitää ihan mielenkiinnosta kysellä, millaisia kissalaumoja teidän muiden nurkissa vipeltää, kun kuulostaa, että kasvattajistakin moni harrastaisi useampaa rotua. Toki cornari-devon-sfinks-yhdistelmät lienevät yleisempiä tällä foorumilla, mutta mitä muuta löytyy? Millä perusteella olette valinneet rodut? Miten tulevat rotutyypillisten ominaisuuksiensa puolesta toimeen, ja miten järjestätte vaikkapa ruokinnan, jos sama ape ei kaikille passaa/maistu? Ihanko vain yksilöstä kiinni, vai mikä rotu mielestänne sopii kiharaisten- tai nahkakisujen kaveriksi kaikkein optimaalisimmin? Miten näyttelytilanteissa, onko ollut hankaluuksia eri kategorioihin kuuluvien kissojen kanssa (kaikkien esittely yhtä aikaa eri puolilla hallia

Minun rakkaat sylin- ja mielenlämmittäjänihän ovat erirotuiset, Salsa cornari, ja Miau ragdoll. Yhdistelmä syntyi sinällään kohtalon tahdosta, cornari oli valintana selvä, mutta cornarin kaverin kriteerit olivat lähinnä testatusti terve ja hyvältä kasvattajalta tuleva (Salsa on sijoituksessa, joten mitä tahansa en uskaltanut kaveriksi haaveilla ettei tulisi tautiylläreitä tms.), mielellään näyttelytasoinen ja tietenkin sosiaalinen, ei-ihan-pentu tyttökissa. Miau löytyi sitten sattumalta netti-ilmoittelun kautta, ja tavattuani neidin olinkin niin myyty etten edes harkinnut muuta... toki Salsakin oli jo siinä vaiheessa ilmoittanut kaipaavansa minua vikkelämpää leikkikaveria, ja kun neidit vielä tulivat mainiosti toimeen melkein saman tien, lopputulos tuntuu olevan aikalailla mainio.
Molemmat kissini ovat samanlaisia siinä, että kaipaavat toistensa lisäksi myös minun seuraani, ja hyväksyvät uudet ihmiset samantien ja ovat aktiivisesti seurana kaikissa puuhissa. Ja tietenkin nukkuvat mielellään kanssani sängyssä... Molemmat ovat myös hyvin kommunikoivia (uusi piirre kissoissa minulle) ja välillä melkein koiramaisia, jaksavat keskittyä opettelemaan uusia juttuja yllättävän hyvin ja muistavat myös ilmoittaa jos joku "rutiini" meinaa unohtua. Salsahan osaa käydä pöntöllä asioillaan, ja vielä vetääkin vessan:) Miauta varten pitänee hankkia opetussetti, eiköhän sekin esimerkin turvin hoksaa jujun ennen pitkää. Molemmat osaavat istua pyynnöstä, muutakin opetellaan hiljalleen, joskin Miauta ohjaa hommassa selvästi enemmän miellyttämishalu, Salsaa taas silkka ahneus palkinnoille

Muutoin Salsalla on enemmän oma rytminsä, spurtteja ja leikkikutsuja tulee keskellä yötäkin, kun taas Miau hyväksyy ihmisrytmin sellaisenaan ja nukkuu silloin kun muutkin. Olen nyt koittanut rauhoittaa makuuhuoneen, en tuo sinne leluja ja leikin ja riehun kissojen kanssa vain olkkarissa, jos formulavaihde menee päälle, siirryn vaan toiseen huoneeseen ja suljen oven.
Ruokinnan suhteen olen pitänyt penturaksuja esillä jatkuvasti, ne kun vielä sopivat molemmille eikä kumpikaan niitä juuri edes syö. Omia raksujaan annan aamuisin molemmille, pitää melkein olla vahtimassa syöntiä ettei Salsa tunge Miaun kupille -vatsaa kun tosiaan on riittävästi jo valmiiksi, ja ahmintaan-oksenteluunkin on taipumusta. Kunhan kasvavat ja penturuoka käy tarpeettomaksi tulee varmaan ajankohtaiseksi "kyllästyttää" Salsa johonkin toiseen yleispätevään raksuvaihtoehtoon. Mitään liian hyvää ei oikein voi jättää esille, tai bulimiaoireet alkavat...Tuorelihojen kohdalla molemmilla on omat selvät mieltymyksensä, joten pääsen helpolla säännöstelyn suhteen eikä tarvitse aina kytätä syömistä.
Vähän olen kyllä miettinyt, että ottaisin Salsalle jonkun aktiivisemman kaverin vielä kunhan pääsen pikkukaksiostani isompaan kämppään. Kissojen leikit on hieman erityyppisiä, Miau tykkäisi painia, ja Salsa mieluiten jahtaa leluja, Miauta, kukkakärpäsiä, tuolinjalkoja tai ihan mitä tahansa ihan loputtomiin. Pömppiksensäkin vuoksi olisi vain hyvä että saisi riehua niin paljon kuin jaksaa... minä ja Miau vaan emme jaksa. Tietty voi olla että rauhoittuu iän myötä, mutta rex on kuitenkin rex ja ihana juuri tuollaisena vilperinä, joten saisi sellaisena minun puolestani pysyäkin, nimittäin päiväsaikaan

Yhteisiä näyttelyreissuja ei vielä olla koettu, mutta sittenhän sen näkee miten selvitään:) Molemmat ovat niiin nättejä tyttöjä, että kivahan se olisi kerätä muutama rusetti jo kasvattajienkin kannalta ennen pentuja ja sterilointia:)