Kun Ketku tuli, päästin sen vain boksista pihalle ja tutustumaan Ginnyn kanssa. Niillä meni ehkä puoli tuntia suhistellessa, kierrellessä ja haistellessa, ja sitten ne olikin jo kaveruksia.
Tyynin kun hain, näytin sen ensin Ketkulle ja sitten Ginnylle. Ketku hyväksyi pennun samantien, Ginny ei huomioinut pentua mitenkään. Päästin sitten ipanan olohuoneeseen, missä molemmat aikuiset kissat olivat - VIRHE! Ginny ei vaan ilmeisesti ollut tajunnut aiemmin, että tässähän on uusi tulokas kyseessä (sillä on vähän rajoittuneet aistit) ja kun se lopulta oikein hoksasi Tyynin, se säikähti ja kävi Ketkun päälle. Siinä meni Ketkun ja Ginnyn välit lopullisesti.
Tyyniin se kyllä tottui parin päivän päästä, mutta Ketkun kanssa eivät voineet olla enää tappelematta samassa huoneessa. Pitkään yritettiin eristystä ja pikkuhiljaa kaikenlaista totutusta bokseissa, herkkuruokakipoilla jne, mutta ei vaan tullut mitään. Nyt Ginny on ollut äidilläni hoidossa. Katsotaan, kun aikaa kuluu riittävästi, saadaanko näitä ikinä sietämään toisiaan.
Nötköttiä ei sitten tarvinnutkaan kenellekään sen kummemmin esitellä, kun se syntyi kotona. Se on ollut alusta asti iskän ja emän kultamuru