Tytön kanssa alkoi tulla ongelmia raksujen ja teollisen ruuan kanssa, samassa poika sitten hotki omansa sairaanloisella tahdilla. Kasvattajan luona poika oli tottunut saamaan lihaa ja elimiä muun ruuan ohessa, joten pakko oli minunkin rohkaistua. Ja sille tielle jäin. Tytön kanssa siirtyminen oli pitkä ja kivinen tie, mutta se kannatti.
Lähdin siitä liikkeelle, että laitoin aina muun ruuan joukkoon pienen määrän ja yleensä jauhettua lihaa. Julmasti vaan sit vähentämään määriä, että sillä oikeasti myös on nälkä. Selkeet ruoka-ajat. Ja raksut jätettiin pois. Oliskohan siirtymä aika ollut jotain puolesta vuodesta vuoteen. Ja ei siis ihan totaali raakaruokailijoita olla, mutta suurimmaks osaks. Nykysin jos ei maistu, niin tilanne on päinvastoin, eli siihen päälle ripotellaan pieni määrä murskattuja raksuja. Vaati pitkäjänteisyyttä ja vaivaa, mutta on sen arvoista. Kammoksuin itekin aluks jopa sydäntä, pistin aina ukon pilkkomaan ne=) Mut samalla karaistusta itellekin, munuaisia ei meille kyllä ikinä enää tule, mutta muuten selviydyn jo ite kaikista.
Lähtökohtana oli siis silloin 3v kissa, joka pussiruuatkin, nuoli ensin kaikki kastikkeet ja sitten alkoi äpöstelemään itse "liha" kokkareita ja jätti jopa syömättä. Hampaat löytyi vasta raksukupilla ja ne sitten hotkittiin, jopa siamilaisille tarkoitetut. Ajan kanssa. Nyt se samainen kissa vetelee isompiakin liha paloja, kantelee ja puolustaa niitä=)
Ruokavaliossa meillä on kypsennetyt järvikalat ja sei, kalkkunamassa- palaliha, poronjauheliha, hevosenpalaliha, porsaanpalaliha, broilerin palaliha, -sisäelinseos, -siipi, -kaula, naudan sydän, porsaan kieli. Juhlapyhinä sitten kokonaisia tipuja ja hiiriä. Kerran viikkoon raaka kananmunan keltuainen. Siipi on meillä jauhettuna, koska sen syönnistä ei tullut mitään, mut kaulat annan kokonaisina. Ja katon aina sillon vähän perään, koska toisinaan meinaa jäädä kiinni. Jauhettu liha on kätsää mm. matokuurin annon aikana, mutta muuten koetan suosia palalihaa.
Joskus ruuan lämmittäminen, osittainen kypsentäminen tekee siitä ylivertoa. Luiden kanssa pitää olla tarkka, ettei niitä sitten kypsennä! Mutta muuten kaikki raakana. Ajan kanssa, pikku hiljaa. Lisänä sitten tosiaan ne vitamiinit, multicattia. Kuitulisä päiviä, ettei maha mene liian kovaksi. Ite käytän jauhettua kanamunankuorta, mikäli luisenlihan osuus jää vähäiseksi. Kuuri luontoisesti B-vitamiinia. Kollit on molemmat kyllä itellä niin helppoja tapauksia, ettei ole tarvinnut vääntää kättä kun tuon tytön kanssa. Mutta kannattaa ainakin kokeilla=)